Vaviskaa, tytöt ja pojat, varvastossunainen tulee! Ostin semmoiset kimaltelevat, ihastuttavan pinkit varvatossut, joissa on kukka koristeena. Yhden kesän ilot, ensi kesänä kaatopaikkakamaa. Viime kesänä niitä ilmestyi taas joka kauppaan ja vannoin, etten koskaan enää osta varvastossuja, koska ne tuottavat ihan turhaa jätettä, joka ei mahdu meidän jäteastiaankaan. Varvastossut ovat sitä paitsi niin epämukavat. Nehän ovat sellaiset rieskaläpyskät, joissa tulee pelkkä hiertävä remmi varpaiden väliin. Kun olin lapsi, joka iikalla oli sellaiset. Muttamutta… Nyt ne ovat taas in ja alkavat näyttää aika suloisilta. Näin meitä naisia manipuloidaan markkinavoimien toimesta. Eivätkä ne ole lainkaan epämukavat, ja sittenhän saa nopeammin uudet, kun ne eivät kestä paljon käyttöä (katsokaa nyt, täysin manipuloitunut varvastossunainen!).
Kengistä kakka-asiaan, sillä pitkälti sen ympärillä täällä äitilandiassa elo pyörii. Perheen hieno neiti 9 kk oli vääntänyt tortut ja tanssi iloisena lasten musiikin tahtiin vaippapyllyä heilutelleen. Olin juuri 10 minuuttia aiemmin vaihtanut pissavaipan, joten olin aika varma, että haju ei tule ainakaan vappapyllystä. Ihmettelin siis, mistä tuo yököttävä, mädäntynyt haju tulee, tyhjensin roskikset, tiskasin puurokattilan ja pesin vessanpöntön supertehowc-puhdistusmyrkyllä. Vilkaisin neitiä, joka vain nauroi suu korviin asti revenneenä. Lopulta kysyin pojalta, haistaako hän mitään outoa. Poika totesi vakavana, että kuules äiti, se on varmaan neiti, joka haisee ja äidit on sitä varten, että ne pesee lasten kakat pois. En voinut muuta kuin nauraa. Selvisihän sekin, mihin meitä äitejä oikeasti tarvitaan.
Nyt kun lopulta on kesä, toivoo, ettei se koskaan loppuisi. Kahdestakin syystä. Kesällä on niin paljon helpompaa mennä ulos kuin talvella. Ei tarvitse käyttää 20 minuuttia pukeutumiseen koko poppoon kanssa eikä luoda ensin 10 cm paksuista lumikerrosta pihalta, että pääsee vaunujen kanssa terassilta pois ja pääsee ehkä jopa postilaatikolle. Poika on joka päivä iloissaan, kun voi valita, pyöräileekö, potkulautaileeko, jalkapailloileeko vai kiikkuuko omalla pihalla tai leikkipuistoissa. Toinen syy siihen, etten tahtoisi kesän päättyvän on se, että elokuussa kutsuu jo työelämä. Mikään ei voisi olla ikävämpää kuin omien lasten vienti hoitoon ja ero joka arkipäivä. Tottuu kai siihen, kun on pakko.